Tämä keskustelupalsta on arkistoitu, eikä tänne ilmesty enää uusia viestejä.
Cliff_Barnes 30.01.2013 18:18
Lainaus: Martti_Kauppila kirjoitti: Näytä viesti Auschwitzin komendantti Rudolf Höss totesi Euroopan juutalaisten kansanmurhasta seuraavasti:

"Juutalaiskysymyksen 'loppuratkaisu' merkitsi kaikkien Euroopassa olevien juutalaisten täydellistä tuhoamista. Sain käskyn pystyttää tuhoamislaitteet Auschwitziin vuoden 1941 kesäkuussa.
Rudolf Hössiä todistetusti kidutettiin jotta hän tunnustaisi.

"Suurimman osan hirvittävistä ja kauheista tapahtumista, joita siellä tapahtui, kuulin vasta tutkimuksien yhteydessä ja itse oikeudenkäynnissä."
- Höss jäähyväiskirjeessä vaimolleen ennen teloittamistaan
Laajenna
tuomoks 30.01.2013 19:16
Lainaus: Cliff_Barnes kirjoitti: Näytä viesti Rudolf Hössiä todistetusti kidutettiin jotta hän tunnustaisi.

"Suurimman osan hirvittävistä ja kauheista tapahtumista, joita siellä tapahtui, kuulin vasta tutkimuksien yhteydessä ja itse oikeudenkäynnissä."
- Höss jäähyväiskirjeessä vaimolleen ennen teloittamistaan
Onpas hyvä todiste? On minuakin sitten varmaan kidutettu, kun kuulin tuon mielipiteen nyt ensimmäisen kerran - niinhän se menee? - LOL!
Laajenna
Martti_Kauppila 30.01.2013 20:05
Lainaus: Cliff_Barnes kirjoitti: Näytä viesti Rudolf Hössiä todistetusti kidutettiin jotta hän tunnustaisi.

"Suurimman osan hirvittävistä ja kauheista tapahtumista, joita siellä tapahtui, kuulin vasta tutkimuksien yhteydessä ja itse oikeudenkäynnissä."
- Höss jäähyväiskirjeessä vaimolleen ennen teloittamistaan
Säälittävää yritystä.
Laajenna
\o/ 30.01.2013 23:27
Lainaus: Cliff_Barnes kirjoitti: Näytä viesti - Höss jäähyväiskirjeessä vaimolleen ennen teloittamistaan
Tuo nyt ei todista suuntaan eikä toiseen.

a) Valehtelisiko Höss jäähyväiskirjeessä vaimolleen, että hänen kuulemansa suurin osa ei ollut totta? Eli hän ei kiistänyt, että se olisi totta, vaan kertomansa mukaan ei ollut kaikesta tietoinen.
b) Ehkä hän valehtelisi valkoisesti, ettei vaimolle jää paha mieli, kun tietää kuolevansa? Tai puhtaasti suojellakseen puollisoaankin syytöksiltä tekemällä hänestä osattoman asiaan. Melko moni ihminen tekisi niin. Varsinkin herrasmies.
Laajenna
Cliff_Barnes 30.01.2013 23:54
Lainaus: tuomoks kirjoitti: Näytä viesti Onpas hyvä todiste? On minuakin sitten varmaan kidutettu, kun kuulin tuon mielipiteen nyt ensimmäisen kerran - niinhän se menee? - LOL!
Kyllä, todistetusti.

Mindenin kidutuskeskuksessa toiminut kiduttaja R. Butler on itse kertonut Hössin kiduttamisesta kirjassa Legions of Death (1986).

Lukuisia SS miehiä kidutettiin, jotta saatiin liittoutuneiden sotapropaganda muutettua viralliseksi totuudeksi.

Tuolta voitte sivistää itseänne lisää:
http://www.ihr.org/jhr/v07/v07p389_Faurisson.html
Laajenna
Maelam_Golam 31.01.2013 01:16
Lainaus: Ilkka Luoma kirjoitti: Näytä viesti ...
Kolmas valtakunta oli sangen laaja aina 1943 loppuun saakka - Ukraina oli suuri viljantuottaja Saksalle, myös :-)
Vuosikymmeniä aikasemmin bolshevikit otti asiakseen hirttää kulakit, jolloinka kaikki maanviljelyksestä jotakin tietävät pääsivät ammuttaviksi ja hirtettäväksi

Molotov sai tehtäväkseen suostutella ukrainalaiset samaan ruotuun kommunismiin. Vuonna 1932 talvella ukrainalaisia kuoli nälkään n.7milj. Kommunistit kiersi visusti kaikki maatalot ja takavarikoi kaiken syötävän. Väestöltä oli kielletty kuolemantuomion uhalla menemästä vilja pelloille keräämään tähkiä. Moni ukrainalainen kuoli, kun kommunisti patrullit äkkäsivät heidät viljapellossa noukkimassa tähkiä. Seuravana talvena kommunistien hevoskärryt kiersivät keräämässä vainajat kylistä ja maataloista ja ne sitten kippasivat kärryn tyhjäksi isoon kuoppaan ja lapioivat vähän hiekkaa päälle, hiekka liikkui, kun melkein vainajat yrittivät päästä kuopasta pois.
Laajenna
kauheamies1 31.01.2013 07:02
Lainaus: hempukka kirjoitti: Näytä viesti Iltalehden Hitler-aiheinen lehti on mielenkiintoinen. Etenkin se Hitlerin kaavailema Euroopan kartta. Jossain artikkelissahan joku tiedemies sanoikin, että Hitlerin porukat ensimmäisenä esitti ajatuksen yhtenäisestä Euroopasta.
Nyt vuonna 2013 ollaan siinä tilanteessa, että historian pyörä pyörähtänyt sillä tavoin, että Saksa on nyt entisestään yhdentyväksi suunnitellun Euroopan liittovaltion kärkimaa. Brysselissä on EU:n päämaja, mutta Saksassa on Frankfurtissa EU:n rahoja hallitseva Euroopan keskuspankki, mikä osoittaa, että saksalaiset nousee aina Fenix-linnun tavoin. On ne vaan semmoisia. Mitähän Aatu-setä olisi nyt sanonut?
Frankfurt on Saksan juutalaisuuden keskus. Koko Saksa pyörii juutalaisvoimin ja se on täysi orjavaltio.
Laajenna
kauheamies1 31.01.2013 07:12
Aluksi esitän suomentamani professori Faurissonin artikkelin ”Kuinka britit saivat Rudolf Hössin tunnustukset” (engl. ”How the British Obtained the Confessions of Rudolf Höss”; JHR 4/1986):

Rudolf Höss (ei tule sotkea Rudolf Hessiin) oli ensimmäinen kolmesta perättäisestä Auschwitzin keskitysleirin komentajasta. Häntä on usein sanottu ”’siksi’ Auschwitzin komentajaksi”, ja suuri yleisö tuntee hänet kirjasta, joka on julkaistu nimellä ”Commandant in Auschwitz” (”Auschwitzin komentaja”).

Hän esiintyi Kansainvälisen sotilastuomioistuimen (International Military Tribunal, IMT) edessä todistajana 15.4.1946, ja siellä hänen todistuksensa aiheutti sensaation. Vastaajien (syytettyjen) hämmästykseksi ja kaikkialta maailmasta saapuneitten lehtimiesten läsnä ollessa hän tunnusti kauheimmat rikokset, mitä historia on koskaan tuntenut. Hän sanoi, että hän oli henkilökohtaisesti saanut määräyksen Himmleriltä tuhota juutalaiset. Hän arvioi, että Auschwitzissa oli tuhottu 3 miljoonaa ihmistä, 2,5 miljoonaa heistä kaasukammioissa. Hänen tunnustuksensa olivat vääriä. Ne oli kiskottu Hössiltä kiduttamalla, mutta vasta v. 1983 saatiin selville kiduttajien henkilöllisyys ja häneen kohdistetun kidutuksen laatu.

Rudolf Hössin tunnustukset ovat sen teorian kulmakivi, että juutalaisten systemaattinen tuhoaminen, pääasiassa ihmisten surmaamiseen tarkoitetuissa kaasukammioissa, on historiallinen tosiasia. Nämä tunnustukset koostuvat pääasiallisesti neljästä dokumentista, jotka aikajärjestyksessä ovat seuraavat:

1. Kirjoitettu todistus, joka on allekirjoitettu maaliskuun 14. (tai 15.?) päivänä 1946 klo 02.30 aamulla; siinä on 8 saksan kielellä konekirjoitettua sivua. Mielestäni normaaleissa oloissa mikään oikeus missään demokratiassa ei ottaisi huomioon tällaisia sivuja, joissa ei ollut otsikkoa eikä painettua hallinnollista referenssiä ja jotka olivat täynnä erilaisia kirjoituskoneella tai käsin kirjoitettuja korjauksia vailla nimikirjaimia ja vailla lopussa olevaa merkintää korjattujen tai poistettujen sanojen lukumäärästä. Höss allekirjoitti sen ensimmäisen kerran kirjoitettuaan ensin ”14.3.46 230”. Hän allekirjoitti sen uudelleen kahta riviä myöhemmin, joiden on oletettu olleen käsin kirjoitettuja mutta jotka oli kirjoitettu koneella; nämä rivit kuuluvat:

Olen lukenut yllä olevan kertomuksen ja vahvistan, että se vastaa omaa lausuntoani ja on puhdas totuus (virallinen käännös).

Tämän perässä ovat kahden todistajan, kahden brittikersantin, nimet ja allekirjoitukset. Toinen ei merkinnyt päivämäärää, toinen merkitsi 15. maaliskuuta. Lopussa on 92. kenttäturvallisuusosaston kapteenin allekirjoitus; hän todistaa, että nämä kaksi kersanttia ovat olleet läsnä koko sen tilaisuuden ajan, jossa vanki Rudolf Höss antoi lausuntonsa vapaaehtoisesti. Päivämääräksi on merkitty 14. maaliskuuta 1946. Missään ei mainita paikkaa!

Liittoutuneet antoivat tälle dokumentille numeron NO-1210.

2. Valaehtoinen todistus, joka on allekirjoitettu 22 päivää myöhemmin, 5.4.1946. Se on 20 sivua pitkä, englanniksi koneella kirjoitettu teksti. Tämä on yllättävää: Höss allekirjoitti valaehtoisen vakuutuksen, jota ei oltu laadittu hänen omalla kielellään vaan hänen vartijoittensa kielellä. Hänen allekirjoituksensa on kolmessa paikassa: kahden ensimmäisen sivun jälkeen, sitten kolmannella sivulla ja viimeisellä sivulla neljän koneella englanniksi kirjoitetun rivin jälkeen, jotka kuuluvat:

Ymmärrän sen, mitä yllä on englanniksi kirjoitettu. Yllä olevat lausunnot ovat totta: olen antanut tämän vakuutuksen vapaaehtoisesti ja ilman painostusta; luettuani läpi lausunnon, olen allekirjoittanut ja laillistanut sen Nürnbergissä, Saksassa, huhtikuun 5. päivänä 1946.

Sitten seuraa everstiluutnantti Smith W. Brookhartin allekirjoitus seuraavan lausunnon jälkeen: ”Allekirjoitettu ja vannottu minun edessäni tänään huhtikuun 5. päivänä 1946 Nürnbergissä, Saksassa.”

Muodoltaan tämä teksti on, mikäli mahdollista, vielä vähemmän hyväksyttävä kuin edellinen. Kokonaisia rivejä on lisätty englantilaiseen tapaan isoilla kirjaimilla, ja toisia on viivattu kynällä yli. Näiden korjausten vieressä marginaalissa ei ole nimikirjaimia, eikä dokumentin lopussa ole yhteenvetoa ylipyyhityistä sanoista. Liittoutuneet antoivat tälle dokumentille numeron PS-3868.

Jotta saataisiin piilotettua se tosiasia, että Höss oli allekirjoittanut englanninkielisen valaehtoisen todistuksen, kun sen olisi pitänyt olla hänen omalla kielellään, ja jotta saataisiin häivytettyä ylipyyhityt sanat, lisäykset ja korjaukset, Nürnbergissä käytettiin seuraavaa temppua: alkuperäiselle tekstille annettiin uusi rooli ja se esitettiin ”käännökseksi” saksan kielestä englantiin! Mutta henkilö, joka oli vastuussa tästä petoksesta, teki työnsä liian nopeasti. Hän ajatteli, että kappaleeseen 10 englantilaisella käsinkirjoitustyylillä tehty lisäys oli lisäys kappaleen 9 loppuun. Tämän väärinkäsityksen seurauksena kappaleen 9 loppu tuli täysin käsittämättömäksi.

On siis olemassa kaksi erilaista dokumenttia, joilla on sama arkistointinumero PS-3868: Hössin allekirjoittama dokumentti ja sen ”uusi versio”. Tämä ”uusi versio”, tämä todella räikeä väärennös, oli se, jota käytettiin Nürnbergin tuomioistuimen edessä. Eräs historiallinen työ, joka väitti esittävänsä Hössin dokumentin PS-3868, esitti todellisuudessa ”uuden version” mutta jätti pois (sanomatta sitä) kappaleen 9 lopun ja kappaleen 10 (ks. Henri Monneray: La Persécution des Juifs dans les pays de l’Est présentee à Nuremberg, Paris, Center for Contemporary Jewish Documentation, 1949, ss. 159 – 162).

3. Edellä jo mainitsemani dramaattinen suullinen todistus IMT:n edessä 15.4.1946, kymmenen päivää dokumentin PS-3868 kirjoittamisen jälkeen. Paradoksaalisesti Hössin esiintymistä oli pyytänyt puolustuksen lakimies, Ernst Kaltenbrunnerin asianajaja Kurt Kauffmann. Hänen ilmeisenä tarkoituksenaan oli osoittaa, että henkilö, joka oli vastuussa oletetusta tuhoamisesta, oli Himmler eikä Kaltenbrunner. Kun tuli syyttäjäpuolen edustajan (tuolloin amerikkalainen apulaissyyttäjä, eversti Harlan Amen) vuoro kuulustella Hössiä, hän näytti lukevan jälkimmäisen allekirjoittamasta valaehtoisesta todistuksesta, mutta itse asiassa hän luki otteita ”uudesta versiosta.” Eversti Amen antoi tekosyyn sille, ettei lukenut kappaletta 9 (ja samalla kappaletta 8). Luettuaan kunkin otteen hän kysyi Hössiltä, oliko hän todella sanonut niin. Hän sai seuraavat vastaukset: ”Jawohl” (= ”Kyllä”), ” Jawohl”, ” Jawohl”, ”Ja, es stimmt” (= ”Kyllä, pitää paikkansa”), kahden lauseen vastaus (jossa ilmeinen Unkarin juutalaisia koskeva virhe: että heitä olisi tapettu Auschwitzissa jo niin varhain kuin v. 1943, vaikka ensimmäinen saattue heitä saapui Auschwitziin vasta 2.5.1944), ” Jawohl”, ” Jawohl”, ” Jawohl”, yhden lauseen vastaus, ” Jawohl” ja ” Jawohl” (IMT, XI, ss. 457 – 461). Hössiä siteerataan IMT-sarjan saksankielisen tekstin mukaan.

Normaalissa murhajutussa olisi esitetty sata kysymystä tuhoamisesta ja kaasukammioista (siis rikoksesta ja rikoksen välineestä, joita ei historiassa aiemmin ollut esiintynyt), mutta noita kysymyksiä kukaan ei esittänyt. Eversti Amen ei pyytänyt yhtäkään tarkempaa selvitystä tai lisätietoa siitä kauheasta tekstistä, jonka hän oli lukenut lehtimiesten läsnä ollessa, jotka kirjoittaisivat asiasta suurin otsikoin kaikkialla maailmassa seuraavana päivänä.

4. Tekstit, jotka on yleisesti koottu otsikon ”Auschwitzin komentaja” alle. Hössin on väitetty kirjoittaneen nämä kynällä kirjoitetut tekstit kommunististen puolalaisvartijoiden valvovan silmän alla hänen odottaessaan oikeudenkäyntiään Krakovan vankilassa. Hänelle langetettiin kuolemantuomio 2.4.1947, ja hänet hirtettiin Auschwitzin keskitysleirissä 14 päivää myöhemmin. Maailman täytyi odottaa 11 vuotta, vuoteen 1958, ennen kuin hänen väitetyt muistelmansa julkaistiin saksan kielellä. Saksalainen historioitsija Martin Broszat oli toimittanut ne välittämättä tieteellisestä metodista. Broszat meni jopa niin pitkälle, että jätti pois useita kohtia, jotka olisivat liian selvästi tuoneet julki, että Höss (tai hänen puolalaiset vartijansa) oli antanut niin tyrmistyttäviä lausuntoja, että ne olisivat asettaneet kyseenalaiseksi kaikkien hänen kirjoitustensa luotettavuuden.
Näitä neljää dokumenttia, jotka olen juuri luetellut, liittää läheisesti yhteen niiden alkuperä. Kun niitä tarkastellaan lähemmin, niiden toisiaan vastaavissa kohdissa on ristiriitoja, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat sisäisesti yhdenmukaisia. NO-1210:n kahdeksan sivua on eräässä mielessä vedetty yhteen PS-3868:n toisen vaiheen sivuilla; tämä jälkimmäinen dokumentti toimi keskusdokumenttina IMT:n edessä esitetyssä suullisessa todistuksessa, ja lopuksi Krakovassa kirjoitetut muistelmat kruunaavat kokonaisuuden. Perusta ja lähtökohta on niin ollen dokumentti NO-1210. Puolalaisen tutkintotuomarin Jan Sehnin valvonnan alla kirjoitetuissa Krakovan muistelmissa Höss on antanut tarkempia tietoja siitä, kuinka britit olivat saaneet tuon ensimmäisen tunnustuksen.
Hössin paljastukset hänen ensimmäisestä tunnustuksestaan
(dokumentista NO-1210 14.3. tai 15.3.1946)
Sota päättyi Saksassa 8.5.1945. Höss joutui brittien käsiin, jotka sulkivat hänet SS-miesten leiriin. Agronomina hän pääsi pian vapauteen. Hänen vartijansa eivät olleet selvillä saaliinsa tärkeydestä. Eräs työvirasto löysi hänelle maataloustyötä lähellä Flensburgia sijainneelta maatilalta Tanskan rajan tuntumasta. Hän oli siellä kahdeksan kuukautta. Sotapoliisi etsi häntä. Hänen perhettään, johon hän onnistui saamaan yhteyden, seurattiin tarkoin ja heidän luonaan tehtiin useita etsintöjä.
Laajenna
kauheamies1 31.01.2013 07:15
Muistelmissaan Höss kertoo pidättämiseensä liittyneistä olosuhteista ja siitä, mitä seurasi. Kohtelu, jota hän joutui kärsimään, oli erityisen raakaa. Ensi näkemältä on yllättävää, että puolalaiset sallivat Hössin tehdä ne paljastukset, jotka hän brittiläisestä sotapoliisista teki. Tarkemmin pohdittaessa havaitaan, että heillä on saattanut olla yksi tai useampia seuraavista motiiveista:

a) että saataisiin tunnustus näyttämään vilpittömältä ja totuudenmukaiselta;

b) että saataisiin lukija tekemään puolalaisia kommunisteja imarteleva vertailu brittiläisten ja puolalaisten metodien välillä. Itse asiassa Höss sanoi myöhemmin, että Krakovan-vankeutensa alkupuoliskolla hänen vartijansa miltei tuhosivat hänet fyysisesti ja ennen kaikkea moraalisesti mutta myöhemmin kohtelivat häntä niin asiallisesti ja huomaavaisesti, että hän suostui kirjoittamaan muistelmansa;

c) että saataisiin selitys tietyille tekstissä NO-1210 oleville järjettömyyksille, jotka brittipoliisi oli saanut Hössin allekirjoittamaan, esimerkiksi sille, että tekstissä sepitetään ”tuhoamisleiri” paikkaan, jota ei ollut edes olemassa millään Puolan kartalla: Lublinin lähellä sijaitseva ”Wolzek”; tässä ei voi olla sekaannus Belzecin kanssa, koska Höss puhuu kolmesta leiristä: ”Belzekistä (sic), Tublinkasta (sic) ja Lublinin lähellä sijainneesta Wolzekista”. Jatkossa Treblinkan oikeinkirjoitus oikaistaan. Huomattakoon, että Belzecin ja Treblinkan leirejä ei ollut vielä olemassa siihen aikaan (kesäkuu 1941) kun Himmler, Hössin mukaan, kertoi hänelle, että ne toimivat jo ”tuhoamisleireinä.”

Seuraavin sanoin Höss kuvaa järjestyksessä a) pidätystään, jonka britit suorittivat, b) sen dokumentin allekirjoittamista, josta oli tuleva NO-1210, c) siirtoaan Minden an der Weseriin, jossa se kohtelu, jota hän joutui kärsimään, oli vielä pahempaa, d) oleskeluaan Nürnbergin tuomioistuimen vankilassa, ja e) lopuksi luovutustaan Puolaan:

Minut pidätettiin 11.3.1946 (klo 23.00).

Myrkkypulloni oli mennyt rikki kaksi päivää aikaisemmin.

Kun minä heräsin unesta, ajattelin ensin, että rosvot olivat hyökänneet minun kimppuuni, koska siihen aikaan tapahtui paljon ryöstöjä. Niin he onnistuivat pidättämään minut. Kenttäturvallisuuspoliisi pahoinpiteli minut.

Minut vietiin Heideen, jossa minut pantiin niihin samoihin parakkeihin, joista britit olivat vapauttaneet minut kahdeksan kuukautta aikaisemmin.

Ensimmäisessä kuulustelussani todistusaineistoa hankittiin hakkaamalla minua. En tiedä, mitä kertomuksessa on, vaikka allekirjoitin sen. Alkoholi ja ruoska olivat liikaa minulle. Ruoska oli omani, joka sattumalta oli joutunut vaimoni matkatavaroihin. Se oli tuskin koskaan koskettanut hevostani, vielä vähemmän vankeja. Kuitenkin yksi kuulustelijoistani oli vakuuttunut siitä, että olin jatkuvasti käyttänyt sitä vankien pieksemiseen.

Joidenkin päivien jälkeen minut vietiin Minden an der Weseriin, brittiläisen vyöhykkeen pääkuulustelukeskukseen. Siellä sain lisää raakaa käsittelyä englantilaisen yleisen syyttäjän, erään majurin, käsissä.

Olosuhteet vankilassa olivat yhtäpitäviä tällaisen käyttäytymisen kanssa.

Kolmen viikon kuluttua yllätyksekseni partani ajettiin ja hiukseni leikattiin ja sain peseytyä. Käsirautojani ei oltu aiemmin poistettu pidättämiseni jälkeen.

Seuraavana päivänä minut vietiin kuorma-autolla Nürnbergiin yhdessä erään sotavangin kanssa, joka oli tuotu Lontoosta Fritzschen puolustuksen todistajaksi. Kansainvälisen sotilastuomioistuimen vankina oleminen oli lepoa verrattuna siihen, mitä olin aiemmin kokenut. Minut majoitettiin samaan rakennukseen kuin pääsyytetyt, ja saatoin nähdä heidät päivittäin, kun heitä vietiin oikeuteen. Melkein joka päivä kaikkien liittoutuneiden maiden edustajia kävi luonamme. Minua osoiteltiin aina erityisen mielenkiintoisena eläimenä.

Olin Nürnbergissä, koska Kaltenbrunnerin asianajaja oli vaatinut minua todistajaksi puolustamaan häntä. En ole koskaan kyennyt ymmärtämään, enkä vieläkään ole siitä perillä, miksi kaikista ihmisistä juuri minä olisin voinut auttaa vapauttamaan Kaltenbrunneria. Vaikka olot vankilassa olivat joka suhteessa hyvät – luin aina kun minulla oli aikaa, ja käytössä oli hyvin varustettu kirjasto -, kuulustelijat olivat äärimmäisen epämiellyttäviä, eivät niinkään fyysisesti vaan pikemmin voimakkaan psykologisen vaikutuksensa vuoksi. En voi todella syyttää kuulustelijoita – he olivat kaikki juutalaisia.

Psykologisesti minut revittiin miltei kappaleiksi. He tahtoivat tietää kaiken kaikesta, ja näin tekivät myös juutalaiset. He tekivät minulle täysin selväksi, mikä kohtalo minua odottaa.

Toukokuun 25. päivänä, hääpäivänäni sattumoisin, minut ajettiin von Burgsdorffin ja Bühlerin kanssa lentoasemalle ja luovutettiin siellä puolalaisille virkailijoille. Lensimme amerikkalaisella koneella Berliinin kautta Varsovaan. Vaikka meitä kohdeltiin hyvin kohteliaasti matkamme aikana, pelkäsin pahinta, kun muistin, mitä olin kokenut brittiläisellä vyöhykkeellä ja mitä olin kuullut kerrottavan siitä, kuinka ihmisiä kohdeltiin idässä (Englanninkielinen lähde: ”Commandant in Auschwitz”, Introduction by Lord Russell of Liverpool. English translation, Weidenfeld and Nicolson, 1959, p. 173 – 175).
Rudolf Hössin kiduttajia koskevat paljastukset v. 1983
Revisionistit ovat jo kauan sitten osoittaneet, että Rudolf Hössin eri tunnustukset sisältävät niin paljon suuria virheitä, järjettömiä elementtejä ja kaikenlaisia mahdottomuuksia, ettei ole enää mahdollista uskoa niitä, niin kuin tekivät Nürnbergin ja Krakovan tuomarit ja eräät, jotka pitävät itseään historioitsijoina, ilman mitään edeltävää analyysia niiden sisällöstä ja niistä olosuhteista, joissa ne saatiin.

Kaiken todennäköisyyden mukaan brittiläiset 92. kenttäturvallisuusosaston sotilaat kiduttivat Hössiä, mutta oli tarpeen saada tälle hypoteesille vahvistus. Vahvistus on tullut erään Englannissa julkaistun kirjan myötä, joka sisältää pääkiduttajan nimen (eräs juutalaista syntyperää oleva brittiläinen kersantti) ja kuvauksen Hössin pidättämisen olosuhteista ja hänen kolmannen asteen kuulustelustaan.

Kirjan on tehnyt Rupert Butler. Se julkaistiin v. 1983 (Hamlyn Paperbacks). Butler on kirjoittanut kolme muuta kirjaa: The Black Angels, Hand of Steel ja Gestapo, kaikki Hamlynin julkaisemia. Kirja, joka kiinnostaa meitä, on nimeltään Legions of Death (Kuoleman legioonat). Sen innoittajana on natsisminvastaisuus. Butler ilmoittaa tehneensä tutkimuksia kirjaansa varten Lontoon Imperial War Museumissa (Brittiläisen Imperiumin sotamuseossa), The Institute for Contemporary History’ssa (Nykyhistorian Instituutissa) ja Wiener Libraryssa (Wieniläisessä kirjastossa) ja muissa tällaisissa arvovaltaisissa laitoksissa. Kirjansa alussa hän ilmaisee kiitollisuutensa näille laitoksille ja, muiden ohella, kahdelle henkilölle, joista toinen on Bernard Clarke (”joka vangitsi Auschwitzin komentajan Rudolf Hössin”). Kirjoittaja lainaa useita kohtia Clarken kirjoitetuista tai nauhoitetuista lausunnoista.

Bernard Clarke ei osoita mitään katumusta. Päinvastoin, hän tuo esiin tiettyä ylpeyttä siitä, että on kiduttanut ”natsia”. Rupert Butler ei myöskään näe siinä mitään kritisoitavaa. Kumpikaan heistä ei ymmärrä paljastustensa tärkeyttä. He sanovat, että Höss pidätettiin 11.3.1946 ja että tarvittiin kolme päivää kidutusta, ennen kuin saatiin ”yhtenäinen lausunto”. He eivät tajua, että tämä väitetty ”yhtenäinen lausunto” on juuri se mielipuolinen tunnustus, jonka heidän vapiseva uhrinsa allekirjoitti 14.3. tai 15.3.1946 klo 02.30 aamulla ja joka oli sinetöivä Hössin kohtalon lopullisesti, tunnustus, joka antaisi myös lopullisen muodon myytille. Tämä tunnustus oli myös antava lopullisen muodon Auschwitz-myytille, oletetulle juutalaistuhon huipennukselle, ennen kaikkea ihmisten tuhoamiseen tarkoitettujen kaasukammioiden oletetun käytön johdosta.

11.3.1946 eräs kapteeni Cross, Bernard Clarke ja neljä muuta tiedustelupalvelun erikoismiestä, useimmat heistä kookkaita ja uhkaavia, astui brittiläisissä univormuissa rouva Hössin ja hänen lastensa kotiin.

Nämä kuusi miestä, meille kerrotaan, olivat kaikki ”harjaantuneet käyttämään yhtämittaisen ja armottoman kuulustelun hienostuneimpia tekniikoita.” Clarke alkoi huutaa:

Jos et kerro meille (missä aviomiehesi on), me luovutamme sinut venäläisille, ja he panevat sinut teloituskomennuskunnan eteen. Poikasi on menevä Siperiaan.

Rouva Höss murtui ja paljasti, kertoo Clarke, sen maatilan sijainnin, jossa hänen miehensä piileskeli, ja myös hänen käyttämänsä nimen: Fritz Lang. Ja Bernard Clarke lisäsi:

Sopiva pojan ja tyttären pelottelu tuotti täsmälleen saman tiedon.

Tämä juutalainen kersantti ja viisi muuta kolmannen asteen kuulustelun spesialistia lähtivät sitten etsimään Hössiä, jonka he yllättivät keskellä yötä nukkumasta maatilan karjan teurastamiseen käytetyn huoneen alkovissa.

Höss kirkaisi pelosta jo nähdessään brittiläiset univormut.

Clarke karjui: ”Mikä on nimesi?”

Joka kerta saadessaan vastauksen ”Fritz Lang” Clarke löi vankiaan kasvoille. Kun se tapahtui neljännen kerran, Höss murtui ja myönsi, kuka oli.

Tämä tunnustus yhtäkkiä päästi valloilleen niiden pidätysryhmän juutalaisten kersanttien inhon, joiden vanhemmat olivat kuolleet Auschwitzissa Hössin allekirjoittaman määräyksen seurauksena.

Vanki revittiin ylimmäiseltä makuulavalta, ja hänen pyjamansa repäistiin hänen päältään. Hänet raahattiin sitten alastomana yhdelle teurastuspöydistä, jossa iskut ja kiljumiset näyttivät Clarkesta loputtomilta.

Lopulta lääkintäupseeri kehotti kapteenia: ”Kutsukaa heidät pois, ellette tahdo viedä mukananne ruumista”.

Lakana heitettiin Hössin päälle, ja hänet raahattiin Clarken autoon, jossa kersantti kaatoi melkoisen kulauksen whiskyä alas hänen kurkustaan. Sitten Höss yritti nukkua.

Clarke työnsi sotilassauvansa miehen silmäluomien alapuolelle ja komensi saksaksi: ”Pidä siansilmäsi auki, sika.”

Ensimmäisen kerran Höss toi esiin usein toistetun puolustuksensa: ”Sain määräykseni Himmleriltä. Olen sotilas aivan samalla tavalla kuin sinä olet sotilas, ja meidän täytyi noudattaa käskyjä.”

Ryhmä tuli takaisin Heideen noin kello kolme aamulla. Lunta tuiskusi äänettömästi, mutta lakana repäistiin pois Hössiltä ja hänet pantiin kävelemään täysin alastomana vankilan pihan läpi selliinsä (s. 237).

Bernard Clarke siis paljastaa: ”Tarvittiin kolme päivää, ennen kuin saatiin yhtenäinen lausunto (Hössiltä).” Tämän tunnustuksen vahvistaa Ken Jones Wrexham Leader –lehdessä ilmestyneessä artikkelissa 17.10.1986:
Laajenna
kauheamies1 31.01.2013 07:17
Ken Jones oli silloin sotamies viidennessä kuninkaallisessa ratsuväkitykistössä, jonka asemapaikkana oli Heide Schleswig-Holsteinissa. ”He toivat hänet meidän luoksemme, kun hän oli kieltäytynyt yhteistyöstä kuulusteltaessa häntä hänen toimistaan sodan aikana. Hän tuli talvella 1945/46, ja hänet pantiin pieneen kasarmin vankiselliin”, muistelee Jones. Kaksi muuta sotilasta komennettiin Jonesin kanssa olemaan Hössin kanssa tämän sellissä, jotta saataisiin hänet murrettua kuulustelua varten. ”Istuimme sellissä hänen kanssaan yötä päivää mukanamme kirveenvarret. Tehtävänämme oli tönäistä häntä aina kun hän nukahti, jotta hänen vastarintansa murtuisi”, sanoi Jones. Kun Höss vietiin ulos saamaan liikuntaa, hänet pantiin purevaan pakkaseen päällään vain farmarihousut ja ohut puuvillapaita. Kun Höss oli ollut kolme päivää ja kolme yötä ilman unta, hän murtui ja teki täydellisen tunnustuksen viranomaisille.

Clarken saamasta lausunnosta, joka oli saatu brittiarmeijan turvallisuusjoukkojen kiusaajien juuri kuvaamissa olosuhteissa kersantti-tulkki Bernard Clarken brutaalin innon tuloksena, tuli Hössin ensimmäinen tunnustus, numerolla NO-1210 luetteloitu alkuperäinen tunnustus. Kun kidutettu vanki oli alkanut puhua, häntä oli Clarken mukaan mahdoton pysäyttää. Clarke, yhtä vähän tietoisena v. 1982 tai 1983 kuin v. 1946 sen asian valtavuudesta, jonka hän oli pakottanut Hössin tunnustamaan, siirtyy kuvaamaan kuvitteellisten kauhujen sarjaa, joka tässä on esitetty totuutena: Höss ryhtyi kertomaan, kuinka sen jälkeen kun ruumiit oli sytytetty, niistä valuvaa rasvaa kaadettiin muiden ruumiiden päälle (!). Hän arvioi hänen Auschwitzissa olonsa aikana kuolleiden lukumääräksi kaksi miljoonaa (!); tappamiset vaativat 10 000 uhria päivässä (!).

Clarken tehtävänä oli sensuroida Hössin vaimolleen ja lapsilleen lähettämiä kirjeitä. Jokainen poliisi tietää, että valta myöntää tai evätä vangilta lupa kirjoittaa perheelleen on psykologinen ase. Jotta vanki saataisiin ”laulamaan”, riittää usein vain tuon luvan määräaikainen pois ottaminen tai peruuttaminen. Clarke tekee mielenkiintoisen huomautuksen Hössin kirjeiden sisällöstä; hän uskoutuu meille:

Joskus pala nousi kurkkuuni. Siinä miehessä oli kaksi eri miestä. Toinen oli brutaali, joka ei kunnioittanut ihmiselämää. Toinen oli pehmeä ja rakastava (s. 238).

Rupert Butler päättää kertomuksensa sanomalla, ettei Höss pyrkinyt kieltämään tai pakenemaan vastuutaan. Itse asiassa Nürnbergin oikeudenkäynnissä Höss käyttäytyi ”skitsoidin apaattisesti.” Tämän ilmauksen esitti amerikkalainen vankilapsykologi G. M. Gilbert, jonka vastuulla oli vankien psykologinen silmälläpito ja jonka salakuuntelu auttoi amerikkalaisia syyttäjiä. Voimme taatusti uskoa, että Höss oli ”kahtiajakautunut” (skitsoidi)! Hän näytti rievulta, koska he olivat tehneet hänestä rievun.

”Apaattinen”, kirjoittaa Gilbert kirjansa sivulla 229; ”apaattinen”, hän toistaa seuraavalla sivulla; ”skitsoidinen apatia”, hän kirjoittaa sivulla 239 (Gilbert: Nürnberg Diary, 1947, Signet Book, 1961).

Krakovan-oikeudenkäynnin lopussa Höss otti vastaan tiedon kuolemantuomiostaan ilmeisen välinpitämättömästi. Rupert Butler kommentoi näin:

(Höss) ajatteli, että liittoutuneilla oli omat määräyksensä ja ettei tullut kysymykseenkään, etteikö niitä noudatettaisi.

Tätä ei voi paremmin sanoa. Näyttää siltä, että Rudolf Höss, kuten tuhannet muut syytetyt saksalaiset, jotka olivat joutuneet täysin omasta hyvyydestään vakuuttuneiden valloittajien armoille, oli nopeasti käsittänyt, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin kärsiä tuomitsijoidensa tahto, tulivatpa he lännestä tai idästä.

Sitten Butler pikaisesti ottaa esille Puolan entisen kuvernöörin Hans Frankin tapauksen. Samassa moraalisen hyvityksen hengessä hän kuvaa Frankin pidättämisen olosuhteita ja sitä seuraavaa käsittelyä:

Toisin kuin tavallisesti, henkilön kuuluisuus ei millään tavalla vaikuttanut niihin kahteen värilliseen sotilaaseen, jotka pidättivät hänet ja pitivät huolen siitä, että hänet kuljetettiin Miesbachin kaupungin vankilaan vasta kun hänet oli raivokkaasti pahoinpidelty ja paiskattu kuorma-autoon.

Hänen päälleen oli heitetty suojapeite peittämään pahoinpitelyn näkyvimmät merkit; Frank havaitsi peitteen hyödylliseksi, kun hän yritti viiltää auki valtimon vasemmasta kädestään.

Selvästikään sellaista helppoa ulospääsyä ei voitu sallia; eräs USA:n armeijan lääkintäupseeri pelasti hänen elämänsä ja hän joutui Nürnbergin Kansainvälisen sotilastuomioistuimen eteen (s. 238 – 239).

Rudolf Höss ja Hans Frank eivät olleet ainoita, jotka joutuivat kokemaan tuollaista käsittelyä. Kuuluisimmista tällaisista tapauksista voidaan mainita Julius Streicher, Hans Fritzsche, Oswald Pohl, Franz Ziereis ja Josef Kramer.

Mutta Rudolf Hössin tapaus on ylivoimaisesti vakavin seurauksiltaan. Ei ole olemassa dokumenttia, joka todistaisi, että saksalaisten politiikkana oli tuhota juutalaiset. Leon Poliakov oli yhtä mieltä tästä v. 1951:

Mitä tulee täydelliseen tuhoamiseen tähtäävän suunnitelman varsinaiseen syntyyn, kolme tai neljä päätekijää teki itsemurhan toukokuussa 1945. Yhtään dokumenttia ei ole säilynyt tai ehkä sellaista ei ole ollut olemassakaan (Bréviaire de la haine: Le IIIe Reich et les Juifs, Calmann-Levy, 1951, Livre de Poche, 1974, s. 171).

Dokumenttien puutteessa Poliakovin kaltaiset historioitsijat ovat toistuvasti palanneet epäluotettaviin tunnustuksiin, sellaisiin kuin Kurt Gersteinin tai Rudolf Hössin tunnustuksiin, joskus muokaten tekstejä mielensä mukaan.

Bernard Clarke on ”nykyisin Etelä-Englannissa toimiva menestyvä liikemies” (Legions of Death, 1983, s. 235). Itse asiassa voidaan sanoa, että hänen ääntään kuultiin Nürnbergissä 15.4.1946, kun apulaissyyttäjä Amen luki, kohta kohdalta, hämmästyneelle ja häkeltyneelle yleisölle niin sanotun Rudolf Hössin tunnustuksen. Tuona päivänä laskettiin liikkeelle maailmanlaajuinen valhe: Auschwitz-valhe. Tuon suuren mediatapahtuman takana oli useita juutalaisia brittiarmeijan turvallisuusjoukkojen kersantteja, joukossa Bernard Clarke, ”nykyisin Etelä-Englannissa toimiva menestyvä liikemies.”

Moritz von Schirmeisterin todistus
Sodan aikana Moritz von Schirmeister oli ollut Josef Göbbelsin henkilökohtainen lehdistöavustaja. 29.6.1946 häntä kuulusteltiin IMT:n edessä Hans Fritzschen puolustuksen todistajana. Hänen valaehtoinen lausuntonsa oli erityisen mielenkiintoinen siinä suhteessa, mitä hän kertoi tri Göbbelsin varsinaisesta luonteesta ja Saksan virallisten uutistoimistojen suhtautumisesta liittoutuneiden sodan aikana levittämiin lukuisiin keskitysleirejä koskeviin kauhutarinoihin.

Sodan lopussa britit olivat pidättäneet Moritz von Schirmeisterin, ja hänet oli internoitu erääseen englantilaiseen leiriin, jossa hän sai tehtäväkseen antaa poliittista ”uudelleenkoulutusta” vankitovereilleen. Ennen Nürnbergin todistustaan hänet kuljetettiin lentokoneella Lontoosta Saksaan. Ensin häntä pidettiin Minden an der Weserissä, joka oli Britannian sotapoliisin pääkuulustelupaikka. Sieltä hänet vietiin autolla (31.3. – 1.4.1946) vankilaan Nürnbergiin. Samassa autossa matkusti Rudolf Höss. Moritz von Schirmeister on juuri se ”sotavanki, joka oli tuotu Lontoosta Fritzschen puolustuksen todistajaksi” ja josta Höss puhuu ”muistelmissaan” (ks. yllä).

Erään dokumentin ansiosta, josta sain kopion amerikkalaiselta tutkijalta Mark Weberiltä Washingtonissa syyskuussa 1983 (dokumentin varsinaista lähdettä minulla ei kuitenkaan ole valtuuksia kertoa), me tiedämme, että he saattoivat keskustella vapaasti autossa, joka vei heitä Nürnbergiin. Tuossa hieman yli kaksi sivua pitkässä dokumentissa Schirmeister raportoi, kuinka Höss kertoi hänelle niistä syytteistä, jotka häntä odottivat:

Gewiss, ich habe unterschrieben, dass ich 2 Millionen Juden umgebracht habe. Aber ich hätte genausogut unterschrieben, dass es 5 Millionen Juden gewesen sind. Es gibt eben Methoden, mit denen man jedes Geständnis erreichen kann – ob es nun wahr ist oder nicht.

”Kyllä, olen allekirjoittanut, että olen surmannut 2 miljoonaa juutalaista. Yhtä hyvin olisin kuitenkin voinut allekirjoittaa, että olen surmannut 5 miljoonaa juutalaista. On olemassa menetelmiä, joilla voidaan saada mikä tahansa tunnustus – oli se totta tai ei.”

Vielä yksi Rudolf Hössin allekirjoittama tunnustus
Rudolf Hössin brittiläisillä kiduttajilla ei ollut mitään syytä noudattaa pidättyväisyyttä. Kun he olivat pakottaneet hänet allekirjoittamaan dokumentin NO-1210 klo 02.30 aamulla 14.3. tai 15.3.1946, he saivat häneltä uuden allekirjoituksen 16.3., tällä kertaa erään englanniksi kirjoitetun tekstin perään, tekstin, joka oli kirjoitettu englantilaisella käsinkirjoitustyylillä ja jossa oli tyhjää paikassa, jossa olisi tullut ilmoittaa paikka. Hänen vartijansa pakottivat hänet allekirjoittamaan seuraavan yksinkertaisen, englanniksi kirjoitetun tiedonannon:

Auschwitzin keskitysleirin entisen komentajan Rudolf Hössin vapaaehtoisesti 16.3.1946 _________ vankilassa antama lausunto.

Olen henkilökohtaisesti järjestänyt Himmleriltä toukokuussa 1941 saamani käskyn mukaisesti kahden miljoonan ihmisen tappamisen kaasulla vuoden 1941 heinä-/elokuun ja vuoden 1943 lopun välisenä aikana, jolloin olin Auschwitzin komentaja.

Allekirjoitus

Rudolf Höss

SS-Ostubaf (everstiluutnantti)

Auschwitz-Birkenaun ent. koment.

(jopa sana ”Allekirjoitus” oli kirjoitettu englantilaisella kädellä).
Auschwitz-myytti
Laajenna
kauheamies1 31.01.2013 07:17
Olemme tienneet jo jonkin aikaa, että Auschwitz-myytti on yksinomaan juutalaista alkuperää. Arthur R. Butz on kertonut asiasta kirjassaan ”The Hoax of the Twntieth Century” (20. vuosisadan huijaus), kuten myös Wilhelm Stäglich kirjassaan ”The Auschwitz Myth”. ”Auschwitz-huhun” luomisen ja levittämisen päätekijät ovat olleet järjestyksessä kaksi slovakialaista, Alfred Wetzler (tai Weczler) ja Rudolf Vrba (tai Rosenberg tai Rosenthal); sitten unkarilainen rabbi Michael Dov Ben Weissmandel (tai Weissmandl); sitten Sveitsissä Maailman juutalaiskongressin edustajat, esimerkiksi Gerhard Riegner, joilla oli yhteydet Lontooseen ja Washingtoniin; ja lopuksi amerikkalaiset, sellaiset kuin Harry Dexter White, Henry Morgenthau Jr. ja rabbi Stephen Samuel Wise. Tällä tavalla syntyi kuuluisa Maailman pakolaisneuvoston raportti Auschwitzista ja Birkenausta, joka julkaistiin Washingtonissa marraskuussa 1944. Tämän raportin kopioita oli liitetty niiden sotaylituomareiden asiakirjoihin, joiden tehtävänä oli toimia syyttäjinä niitä saksalaisia vastaan, jotka olivat olleet tekemisissä Auschwitzin leirin kanssa. Se oli sen tarinan virallinen versio, jonka mukaan juutalaisia surmattiin kaasulla tuossa leirissä. Hyvin todennäköisesti ”Auschwitzin komentajan” etsijät/kuulustelijat/kiduttajat käyttivät sitä hakuteoksenaan. Kaikki tässä mainitut nimet kuuluvat juutalaisille.

Lisäksi tiedämme nyt, että Bernard Clarke, ensimmäinen brittiläinen kiduttaja, oli juutalainen. Toinen brittiläinen kiduttaja, majuri Draper (?), on myös saattanut olla juutalainen. Sama koskee kahta amerikkalaista, psykologi G. M. (Gustave Mahler) Gilbertiä ja eversti Harlan Amenia. Ja lopuksi vielä: Puolassa Höss kohtasi Puolan juutalaisia, jotka kohtelivat häntä enemmän tai vähemmän samalla tavalla. Kun hän kirjoitti ”muistelmiaan”, se tapahtui poliisituomari Jan Sehnin valvonnassa, joka todennäköisesti myös oli juutalainen.

Vallitsevan järjestelmän hovihistorioitsijat ovat kiistäneet sen, että Hössiä olisi kidutettu ja että hän olisi antanut tunnustuksen pakon alaisena. Sen jälkeen kun Rupert Butlerin kirja ilmestyi v. 1983, heidän ei kuitenkaan ole enää mahdollista kiistää sitä. Revisionistit olivat oikeassa.

Vuoden 1985 jälkeen se on ollut vielä mahdottomampaa. Vuoden 1985 tammi-maaliskuussa käytiin Torontossa (Kanadassa) oikeudenkäynti Ernst Zündeliä vastaan, jota eräs juutalainen yhdistys ja valtio syyttivät revisionistisen kirjallisuuden levittämisestä. Rudolf Vrba todisti valtion todistajana (hän asuu nykyisin Brittiläisessä Kolumbiassa). Esiinnyttyään juhlallisen vakuuttavana ja itsevarmana niin kauan kuin hän vastasi valtion edustajan kysymyksiin, hän kärsi musertavan tappion, kun Ernst Zündelin asianajaja Doug Christie ristikuulusteli häntä. Ensimmäisen kerran vuoden 1945 jälkeen jotakuta Auschwitzin ”kaasutusten” juutalaista todistajaa pyydettiin selittämään väitteitään ja lukujaan. Tulos oli niin kauhea R. Vrballe, että lopulta valtion edustaja itse antoi eräänlaisen armoniskun avaintodistajalleen. Tämä odottamaton tapahtuma ja eräät muut (kuten holokaustin johtava spesialisti Raul Hilberg, joka saatiin kiinni valheistaan) tekivät ”Toronton oikeudenkäynnistä” todella ”Nürnbergin oikeudenkäynnin oikeudenkäynnin”.

Rupert Butlerin tahattomat paljastukset v. 1983 ja ”Toronton oikeudenkäynnin” odottamattomat paljastukset v. 1985 onnistuivat vihdoin osoittamaan täydellisesti ja selvästi, kuinka Auschwitz-myytti sepitettiin vuodesta 1944 vuoteen 1947, täsmällisesti sanoen huhtikuusta 1944, jolloin Rudolf Vrba ja Alfred Wetzler muka pakenivat Auschwitzista kertomaan tarinaansa maailmalle, huhtikuuhun 1947, jolloin Rudolf Höss hirtettiin sen jälkeen kun hän muka oli kertonut samalle maailmalle oman tarinansa Auschwitzista.

On merkille pantavaa, että alusta loppuun tämä tarina tulee pääasiassa ja ehkä jopa pelkästään juutalaisista lähteistä. Kaksi slovakialaista juutalaista valehtelijaa (Vrba ja Wetzler) vakuuttivat tai näyttävät vakuuttaneen Unkarista, Sveitsistä, USA:sta, Isosta-Britanniasta ja Puolasta lähtöisin olevat muut juutalaiset. Tämä ei ole salaliitto tai juoni; se on tarina erään uskonnollisen uskomuksen, holokaustiuskonnon keskuksena toimivan Auschwitz-myytin, synnystä.

Tom Bowerin kirjassa ”Blind Eye to Murder” (1981) on julkaistu kuva Gerald Draperista, ja kuvateksti sanoo: ”Brittiläiseen sotarikosten tutkimusryhmään kuulunut eversti Gerald Draper valokuvattuna sen jälkeen kun hän lopulta onnistui saamaan Auschwitzin komentajalta Rudolf Hössiltä tunnustuksen kolmen miljoonan ihmisen murhasta.” Kuten muistetaan, Höss sanoi ”muistelmissaan”: ”Sain lisää raakaa käsittelyä englantilaisen yleisen syyttäjän, erään majurin, käsissä.” (Commandant in Auschwitz, s. 74). Tuliko tästä majurista eversti ja oliko hänen nimensä Draper?
*****
Tämän professori Faurissonin artikkelin lisäksi esitän joitakin tietoja myös muista lähteistä. Kirjassaan ”Lectures on the Holocaust” Germar Rudolf käsittelee sivuilla 443 – 444 Rudolf Hössiä lyhyesti. Hän toteaa, että nykyisin myönnetään yleisesti, että Hössiä on kidutettu. Sitten hän esittää joitakin selvästi vääriä lausuntoja ja ristiriitaisuuksia Hössin kidutuksella saaduista ”tunnustuksista”:

1. Hössin ”tunnustus” mainitsee 3 miljoonaa hänen komentajakaudellaan Auschwitzissa murhattua uhria. Tämä on ilmeinen yritys sopeutua neuvostoliittolaisten esittämään 4 miljoonan kokonaisuhrin määrään. Jotta tämä saataisiin vaikuttamaan realistiselta, Hössin tunnustuksessa eri Euroopan maissa elävien juutalaisten määrät liioitellaan n. kymmenkertaisiksi. Tämä taas on johtanut saksalaisen hovihistorioitsijan Martin Broszatin tekemään omat vääristelynsä. Broszat poisti nämä liioitellut väitteet väestömääristä Hössin todistuksen viimeisiltä sivuilta omassa Hössin tekstien laitoksessaan ja lausui alaviitteessä, että poistetuissa kohdissa oli ”aivan villejä väitteitä näiden juutalaisten määristä.”

Kirjansa sivulla 166 Germar Rudolf mainitsee hampurilaisen Der Spiegel-lehden johtavan toimittajan Fritjof Meyerin ja hänen Rudolf Hössiä koskevan kirjoituksensa. Meyer kuvaa Hössin kidutuksia näin: ”Kun kolme päivää Hössiä oli pidetty ilman unta, piesty jokaisen vastauksen jälkeen, pidetty alastomana ja pakotettu juomaan alkoholia, ensimmäinen kuulustelu alkoi tuottaa ”vakuuttavaa todistusaineistoa.” Myöhemmin Meyer toteaa, etteivät Hössin ilmoittamat uhrien lukumäärät (kolme miljoonaa tapettu, näistä 2,5 miljoonaa kaasuttamalla; Krakovan oikeudenkäynnissään 1947 Höss käytti 2,5 miljoonan kaasutetun asemasta lukua 1 135 000 kaasutettua) voi mitenkään pitää paikkaansa.

2. Hössin tunnustuksissa mainitaan "muina tuhoamisleireinä” Belzec, Treblinka ja Wolzek, vaikka ei ollut olemassa Wolzek-nimistä leiriä. Näiden kolmen leirin sanotaan olleen toiminnassa jo kesäkuussa 1941, vaikka Belzec aloitti toimintansa maaliskuussa 1942 ja Treblinka heinäkuussa 1942.

3. Hössin "tunnustuksissa" Hössin sanotaan saaneen käskyn aloittaa juutalaisten murhaaminen kesäkuussa 1941, jolloin kaasutusten Auschwitzissa ilmoitetaan alkaneen. Virallinen historiankirjoitus kuitenkin sijoittaa olettamansa tuhoamiskäskyn syksyyn 1941 ja kaasutusten alkamisen vuoden 1942 alkuun.

4. Hössin ”tunnustuksissa” toistetaan mekaanisesti väitteitä ihmisrasvan keräämisestä, kun ruumiita poltetaan kuopissa, ja sen kaatamista liekkeihin. Kuitenkin rasva on se, joka ihmisessä ensin palaa (syttymispiste 184 astetta).

5. Höss väittää, että kaasukammioiden ovi avattiin puoli tuntia sen jälkeen kun kaasu oli heitetty sisään, ja ventilaatio kytkettiin päälle. Ruumiita alettiin heti raahata pois, ja tätä työtä tekevät söivät samalla jotakin toisella kädellään. Tämä on kuitenkin mahdotonta, sillä ilman kaasunaamaria kaasukammioon ei missään tapauksessa voi mennä ennen kuin 3 – 4 tuntia oli kulunut. Kaikki ympäristössä olleet olisivat kuolleet (ks. kirjoitus ”Zyklon-B teloitusvälineenä”).

6. Hössin ”tunnustuksissa” esitetään absurdeja ruumiiden hävittämistapoja: jäteöljyä kaadettiin poltettavien ruumiiden päälle, myöhemmin metanolia. Blobelin sanotaan koettaneen dynamiitilla hävittää ruumiita, mutta huonoin tuloksin.

Jäteöljy tai metanolia eivät olisi toimineet ruumiita poltettaessa, koska ruumiita väitettiin poltetun kuopissa. Nestemäinen polttoaine palaa objektin päällä tai vieressä, ei koskaan alla, ja siksi tällainen menetelmä ei olisi toiminut. Näin ei voi polttaa mitään, mikä ei pala hyvin.

Jürgen Graf esittää kirjassaan ”Auschwitz. Tätergeständnisse und Augenzeugen des Holocaust” lisää tällaisia kohtia (s. 57 – 59 ja s. 74 - 80; esitän vain muutaman):

1. Hössin mukaan Varsovan gheton juutalaisten evakuointi ja tuhoaminen oli käynnissä jo kesäkuussa 1941. Kuitenkin gheton evakuointi alkoi vasta heinäkuussa 1942.

2. Hössin ”tunnustusten” mukaan Treblinkan ja Belzecin leirit toimivat Turvallisuuspoliisin ja SD:n alaisuudessa; todellisuudessa ne toimivat kuitenkin Lublinin SS- ja poliisipäällikkö Odilo Globocnikin alaisuudessa.

3. Työkyvyttömiä lapsia ei Auschwitzissa tuhottu, vaikka Hössin ”tunnustuksissa” niin väitetään, tästä ovat elävinä todistuksina esimerkiksi Anne Frank (kuoli myöhemmin epidemiaan Bergen-Belsenissä) ja Elie Wiesel.

4. Nürnbergin tunnustuksessaan Höss sanoo juutalaisten tuhoamisen alkaneen ”kesäkuussa 1941”; ”muistelmissaan” hän kuitenkin ilmoittaa tuhoamisen alkaneen ”syyskuussa 1941 tai ehkä vasta tammikuussa 1942”.

5. ”Muistelmiensa” eräässä kohdassa Höss ilmoittaa ensimmäisen tuhottavan juutalaiskuljetuksen saapuneen Auschwitziin ”syyskuussa 1941”, toisessa kohdassa ”tammikuussa 1942” ja kolmannessa ”keväällä 1942.”

6. Hössin mukaan Himmler oli määrännyt hänet olemaan kertomatta esimiehilleen joukkotuhoamisista. Kuinka Höss olisi voinut ohittaa esimiesasemassa olevan SS-Brigadeführer (kenraalimajuri) Richard Glücksin, joka oli keskitysleirien tarkastaja! Kuinka keskitysleirien tarkastajan tietämättä voitaisiin keskitysleirissä toteuttaa laajamittainen tuhoaminen?

Kirjansa ”The Bunkers of Auschwitz” sivulla 137 Carlo Mattogno siteeraa Rudolf Hössiä, joka oikeudenkäyntinsä aikana kuvaa, kuinka hänelle syötettiin suuria lukuja: “Kun minua kuulusteltiin ensimmäisen kerran (Saksan) brittiläisellä vyöhykkeellä, ne henkilöt, jotka kuulustelivat minua, sanoivat minulle kaiken aikaa, että viisi, kuusi, seitsemän miljoonaa ihmistä on täytynyt kuolla kaasukammioissa; kaiken aikaa he pommittivat minua tällaisilla suurilla luvuilla, ja minun oli pakko esittää jotain tietoa, kuinka monta tapettiin kaasukammioissa, ja kuulustelijat sanoivat minulle, että lukumäärän täytyy olla ainakin kolme miljoonaa. Näiden suurten lukujen vihjailevasta vaikutuksesta päädyin kaiken kaikkiaan kolmeen miljoonaan” (alkuperäinen lähde: Israelin valtion oikeusministeriö: The Trial of Adolf Eichmann. Record of Proceedings in the District Court of Jerusalem. Jerusalem 1993, Vol. III, s. 1310). Mattogno toteaa vielä, että verrattaessa Hössin ensin Saksassa briteille antamia lausuntoja ja hänen myöhemmin puolalaisille antamiaan lausuntoja havaitaan selvästi, että Höss mukautui täysin kulloistenkin kuulustelijoittensa tahtoon ja kirjoitti, mitä haluttiin.

Prof. Jagschitz kertoo, etteivät lyijykynällä kirjoitetut Hössin ”muistelmat” ole Hössin käsialaa (Manfred Köhler: ”Prof. Dr. Ernst Nolte: Auch Holocaust-Lügen haben kurze Beine”, s. 17).

Nykyisin virallisen historiankirjoituksen edustajat ovat luopuneet Rudolf Hössistä. Esimerkiksi prof. Christopher Browning on todennut: ”Höss oli aina hyvin heikko ja sekava todistaja” (Browning Christopher Hitchensille, ”Whose History is it?”, Vanity Fair, joulukuu 1993, s. 117).
Laajenna
Raaka-totuus 31.01.2013 07:42
Lainaus: anarkistialkuasukas kirjoitti: Näytä viesti Sen mikä jäi Hitleriltä taloudellisesti kesken, hoidetaan Kataisen ja Merkelin johdolla päätökseensä.
Minkä Saksa otti ennen asein, ottaa se sen nyt snapsilasein.
Laajenna
Martti_Kauppila 31.01.2013 11:22
Lainaus: kauheamies1 kirjoitti: Näytä viesti 3. Työkyvyttömiä lapsia ei Auschwitzissa tuhottu, vaikka Hössin ”tunnustuksissa” niin väitetään, tästä ovat elävinä todistuksina esimerkiksi Anne Frank (kuoli myöhemmin epidemiaan Bergen-Belsenissä) ja Elie Wiesel..

3. Hössin "tunnustuksissa" Hössin sanotaan saaneen käskyn aloittaa juutalaisten murhaaminen kesäkuussa 1941, jolloin kaasutusten Auschwitzissa ilmoitetaan alkaneen. Virallinen historiankirjoitus kuitenkin sijoittaa olettamansa tuhoamiskäskyn syksyyn 1941 ja kaasutusten alkamisen vuoden 1942 alkuun.
Mistä tiedät, ett Anne Frank oli työkyvytön Auschwitsissa? Missä sanotaan, että murhaamsiella olisi tarkoitettu vain kaasutusta?
Laajenna
tuomoks 31.01.2013 19:49
Lainaus: Cliff_Barnes kirjoitti: Näytä viesti Kyllä, todistetusti.

Mindenin kidutuskeskuksessa toiminut kiduttaja R. Butler on itse kertonut Hössin kiduttamisesta kirjassa Legions of Death (1986).

Lukuisia SS miehiä kidutettiin, jotta saatiin liittoutuneiden sotapropaganda muutettua viralliseksi totuudeksi.

Tuolta voitte sivistää itseänne lisää:
http://www.ihr.org/jhr/v07/v07p389_Faurisson.html
Heh, Faurisson / IHR? Et kai nyt ole ihan tosissasi? No, Butlerin kirjaa voi jokainen itsekin lukea, ei siihen tarvita Faurissonin "tulkintaa". Tai vaikka [ http://www.h-ref.de/personen/hoess-r...olterungen.php ], jossa asioita on hieman tarkemmin käsitelty ilman mielipiteitä? Sitäpaitsi hauskempi ja opettavampi kuin Faurissonin höpötykset - [ http://www.nytimes.com/2009/01/26/bo...mmel.html?_r=0 ] - LOL!

Näkyy muuten olevan joillekin vaikea pala nuo Hössin "tunnustukset", mutta näkyy kuitenkin useat muut, aikalailla jälkeenpäin kirjoitetut mielipiteet / tulkkaukset olevan "pyhää sanaa"? No, vaikeutensa kullakin, mutta joskus olisi toivottavaa, että porukka tekisi hieman tutkimusta ja käyttäisi hieman kritiikkiä, ennenkuin kirjoitaa sivutolkulla mielipiteitä ja niitä valikoituja lainauksiaan. Maailmasta löytyy paljon alkuperäistä tutkimusta - jos vaan kiinnostaa? Tietysti helpointa käyttää valmista propagandamateriaalia, mutta sitten riittää referenssi siihen, vai mitä?

Koska Butlerista puhe, lainaan hieman "Indem sie Rupert Butlers Buch als Quelle benutzen, handeln sich die Auschwitzleugner einen aus ihrer Sicht äußerst unangenehmen Widerspruch ein. Denn da sie unterstellen, in diesem Buch werde die Wahrheit berichtet, müssen sie zwangsläufig auch das als wahr akzeptieren, was der Autor über die Zerstörung des Lagers Sobibor schreibt:

Eine Todesfabrik, die bereits mehr als 600 000 Juden vernichtet hatte, hörte zu existieren auf.

R. Butler, Legions of Death, S. 170
(eigene Übersetzung)"
Laajenna
Ita3 31.01.2013 20:00
Lainaus: tuomoks kirjoitti: Näytä viesti Heh, Faurisson / IHR? Et kai nyt ole ihan tosissasi? No, Butlerin kirjaa voi jokainen itsekin lukea, ei siihen tarvita Faurissonin "tulkintaa". Tai vaikka [ http://www.h-ref.de/personen/hoess-r...olterungen.php ], jossa asioita on hieman tarkemmin käsitelty ilman mielipiteitä? Sitäpaitsi hauskempi ja opettavampi kuin Faurissonin höpötykset - [ http://www.nytimes.com/2009/01/26/bo...mmel.html?_r=0 ] - LOL!

Näkyy muuten olevan joillekin vaikea pala nuo Hössin "tunnustukset", mutta näkyy kuitenkin useat muut, aikalailla jälkeenpäin kirjoitetut mielipiteet / tulkkaukset olevan "pyhää sanaa"? No, vaikeutensa kullakin, mutta joskus olisi toivottavaa, että porukka tekisi hieman tutkimusta ja käyttäisi hieman kritiikkiä, ennenkuin kirjoitaa sivutolkulla mielipiteitä ja niitä valikoituja lainauksiaan. Maailmasta löytyy paljon alkuperäistä tutkimusta - jos vaan kiinnostaa? Tietysti helpointa käyttää valmista propagandamateriaalia, mutta sitten riittää referenssi siihen, vai mitä?

Koska Butlerista puhe, lainaan hieman "Indem sie Rupert Butlers Buch als Quelle benutzen, handeln sich die Auschwitzleugner einen aus ihrer Sicht äußerst unangenehmen Widerspruch ein. Denn da sie unterstellen, in diesem Buch werde die Wahrheit berichtet, müssen sie zwangsläufig auch das als wahr akzeptieren, was der Autor über die Zerstörung des Lagers Sobibor schreibt:

Eine Todesfabrik, die bereits mehr als 600 000 Juden vernichtet hatte, hörte zu existieren auf.

R. Butler, Legions of Death, S. 170
(eigene Übersetzung)"
Tiedäthän sinäkin, että nuilla foliohatuilla on sama tieteen logiikka kuten stalinistisilla kommareilla, ensin annetaan aatteen mukainen vastaus ja siihen valikoidaan sopivat todisteet. Samalla logiikalla 70-luvulla eräs hyvä ystäväni todisti aukottomasti, että Kouvolan Hyeenat on maailman paras jalkapalloseura, että silla lailla.
Laajenna
juha113 31.01.2013 20:00
Lainaus: Cliff_Barnes kirjoitti: Näytä viesti Miten niin omasta syystään?
Saksa taisteli juutalaisten hallitsemien kommunistien ja vapaamuurarien veristä maailmanvalloitusta vastaan ja puolusti kristillistä kulttuuriperimäänsä ja oikeuttaan olla itsenäinen, riippumaton kansakunta.

Kommunistien voitto tiesi saksalaisten tuhoamista ja sen vuoksi suuren kansallisen yhtenäisyyden tunteen saavuttaneet saksalaiset olivat valmiita taistelemaan katkeraan loppuun asti.
Puolusti heh eikös se aatu lähtenyt ristiretkelle sinne itäänpäin ja kävi viiksivallulle kun nopoleonille ja mitä siinä on kristillistä kun kaasutellaan porukkaa hitler oli mielisairas sadisti ei mitään muuta.
Laajenna
tuomoks 31.01.2013 20:13
Lainaus: kauheamies1 kirjoitti: Näytä viesti Frankfurt on Saksan juutalaisuuden keskus. Koko Saksa pyörii juutalaisvoimin ja se on täysi orjavaltio.
Ei ihmetytä tuo tietämätön mielipide! Mitä ilmeisimmin et ole ollenkaan tutustunut Frankfurtiin, sen ympäristöön ja historiaan? Aloita ensin tuosta [ http://de.wikipedia.org/wiki/Frankfurt-Altstadt ], siitä voit sitten siirtyä eteenpäin, vaikka [ http://de.wikipedia.org/wiki/Hessen ] (joka oli minun asiakkaani kauan sitten, heh!). Voit tutustua yhteen Saksan ja hyvin mahdollisesti koko maailman mielenkiintoisimmista historiallisista alueista [ http://en.wikipedia.org/wiki/Hesse#History ]! Vai ihan juutalaisia ja orjia? - LOL!
Laajenna
Ita3 31.01.2013 20:17
Lainaus: tuomoks kirjoitti: Näytä viesti Ei ihmetytä tuo tietämätön mielipide! Mitä ilmeisimmin et ole ollenkaan tutustunut Frankfurtiin, sen ympäristöön ja historiaan? Aloita ensin tuosta [ http://de.wikipedia.org/wiki/Frankfurt-Altstadt ], siitä voit sitten siirtyä eteenpäin, vaikka [ http://de.wikipedia.org/wiki/Hessen ] (joka oli minun asiakkaani kauan sitten, heh!). Voit tutustua yhteen Saksan ja hyvin mahdollisesti koko maailman mielenkiintoisimmista historiallisista alueista [ http://en.wikipedia.org/wiki/Hesse#History ]! Vai ihan juutalaisia ja orjia? - LOL!
En tiedä pitäisikö laittaa linkki noista kauheamiehen jutuista 112:teen, on ne vaan niin huimia.
Laajenna
tuomoks 31.01.2013 20:29
Lainaus: Ita3 kirjoitti: Näytä viesti En tiedä pitäisikö laittaa linkki noista kauheamiehen jutuista 112:teen, on ne vaan niin huimia.
Mitä turhaan, ainakin minä olen törmännyt noihin mielipiteisiin muistaaksen yli 60v. Eivät ne ketään häiritse tai vahingoita, valtiot (useimmat!) ovat tuonlaisen yläpuolella, normaalit ihmiset hieman hymähtävät, että "katos taas", ja he itse kyllä aikanaan kyllästyvät tuomaan niitä esille, siirtyvät (toivottavasti) johonkin tuottavampaan harrastukseen. Tai, mistäs minä tiedän, jos vaikka tienaavat tuolla. Tosin - vaikea uskoa, että kukaan noin surkeaa ja läpinäkyvää trollausta mitenkään tukisi, mutta sitäkin on tapahtunut. Joten, ei kannata! - LOL!
Laajenna
Ita3 31.01.2013 20:35
Lainaus: tuomoks kirjoitti: Näytä viesti Mitä turhaan, ainakin minä olen törmännyt noihin mielipiteisiin muistaaksen yli 60v. Eivät ne ketään häiritse tai vahingoita, valtiot (useimmat!) ovat tuonlaisen yläpuolella, normaalit ihmiset hieman hymähtävät, että "katos taas", ja he itse kyllä aikanaan kyllästyvät tuomaan niitä esille, siirtyvät (toivottavasti) johonkin tuottavampaan harrastukseen. Tai, mistäs minä tiedän, jos vaikka tienaavat tuolla. Tosin - vaikea uskoa, että kukaan noin surkeaa ja läpinäkyvää trollausta mitenkään tukisi, mutta sitäkin on tapahtunut. Joten, ei kannata! - LOL!
Minä vaan sitä, että oisiko parempi ohjata hoitoon niinkuin heidän omalta kannaltaan.
Laajenna
urmus 31.01.2013 20:39
mistä tiedämme miten paljon on liittoutuneet kiduttaneet ss-miehiä ja johtajat mukaan lukien ja onhan se" tunnustus" silläkin tavalla saatu tunnustus ja niitä on käytetty natseja vastaan ,tämähän pistää miettimään eräitä seikkoja, miten se tämäkin asia lieneen
Laajenna
juha113 31.01.2013 21:14
Lainaus: urmus kirjoitti: Näytä viesti mistä tiedämme miten paljon on liittoutuneet kiduttaneet ss-miehiä ja johtajat mukaan lukien ja onhan se" tunnustus" silläkin tavalla saatu tunnustus ja niitä on käytetty natseja vastaan ,tämähän pistää miettimään eräitä seikkoja, miten se tämäkin asia lieneen
Sulla pitää olla faktaa ennen kun ulvot liittoutuneiden vangiksi jääneiden ss-natsien kidutuksista ei oletus riitä nää kiltit arjalaiset ei "luultavasti tehny edes käpäselle pahaa" VAI!
Laajenna
Ita3 31.01.2013 21:20
Lainaus: urmus kirjoitti: Näytä viesti mistä tiedämme miten paljon on liittoutuneet kiduttaneet ss-miehiä ja johtajat mukaan lukien ja onhan se" tunnustus" silläkin tavalla saatu tunnustus ja niitä on käytetty natseja vastaan ,tämähän pistää miettimään eräitä seikkoja, miten se tämäkin asia lieneen
Aikalaiskertomuksia mitä minulle ovat kertoneet. Eräs saksalainen SS-mies kertoi, että hän jäi Staliningradissa vangiksi ja pääsi vapauteen joskus 50-luvulla. Sinänsä venäläiset olivat kohdelleet häntä aivan hyvin mutta nälkä ja sairaudet olivat ainaisia vieraita. Pakkotyötähän ne joutuivat tekemään mm. hiilikaivoksissa ja metsätyömailla aliravittuina, mutta eipä kai se elämä ollut lokaaleillakaan mitään ruusuilla tanssimista. Mistään kiduttamisesta hän ei maininnut. Länsiliitoutuneiden puolelta en ole kyllä kuullut mistään järjestelmällisistä kiduttamisista, mutta eihän sitä voi koskaan poiskaan sulkea yksittäisiä ylilyöntejä, sota vaan on sellaista.
Laajenna
ville.veitsi 31.01.2013 21:31
Lainaus: Omat-aivot kirjoitti: Näytä viesti Ei kauaa kestänyt kun puna-armeija vapautti Euroopan natsien ikeestä.
Puna-armeija vapautti saksalaiset kelloistaan ja muusta omaisuudestaan, naiset ja pikkutytöt impeydestään ja sadattuhannet siviilit hengestään.
Laajenna
Haalonen 31.01.2013 21:56
Lainaus: ville.veitsi kirjoitti: Näytä viesti Puna-armeija vapautti saksalaiset kelloistaan ja muusta omaisuudestaan, naiset ja pikkutytöt impeydestään ja sadattuhannet siviilit hengestään.
Tuo puna-armeijan vaiettu puoli livahtaa aina silloin tällöin julki. Nämä impeydestään vapautetut kun olivat iältää 5 vuotiaasta 80 vuotiaisiin. Kaikki kelpasi mitä kiinni saivat. Kosto oli yhtä suloista kuin pikku-Erica.

Vaiettu on myös siitä, miksi venäläiset urheat partisaanit jättivät jälkeensä Suomessakin alastomia lapsia sekä naisia.

Nämä tuli lähinnä mieleen lainatusta kommentista.


Avaukseen liittyen

Saksan kestämiseen sodassa sekä selviytymiseen sodan jälkeen vaikutti käytännössä yksi asia. Halpa, suorastaan ilmainen työvoima...sekä ryöstetty varallisuus. Saksassa sotien jälkeen 100 grammaa lihaa oli arvoltaan 20 grammaa kultaa. Kultaa oli jopa helpompaa kaivaa raunioista kuin hankkia syömiskelpoista lihaa. Joten tavoitteleeko Euroopan liikuttavan yhtenäinen sateenkaarikoalitio selkävoittoa samoin keinoin ?

Ideologioissa on yleensä hyviä sekä huonoja ilmentymiä, niin oli tuolloin kuin nykypäivässäkin.
Laajenna
tuomoks 01.02.2013 01:49
Lainaus: Ita3 kirjoitti: Näytä viesti Aikalaiskertomuksia mitä minulle ovat kertoneet. Eräs saksalainen SS-mies kertoi, että hän jäi Staliningradissa vangiksi ja pääsi vapauteen joskus 50-luvulla. Sinänsä venäläiset olivat kohdelleet häntä aivan hyvin mutta nälkä ja sairaudet olivat ainaisia vieraita. Pakkotyötähän ne joutuivat tekemään mm. hiilikaivoksissa ja metsätyömailla aliravittuina, mutta eipä kai se elämä ollut lokaaleillakaan mitään ruusuilla tanssimista. Mistään kiduttamisesta hän ei maininnut. Länsiliitoutuneiden puolelta en ole kyllä kuullut mistään järjestelmällisistä kiduttamisista, mutta eihän sitä voi koskaan poiskaan sulkea yksittäisiä ylilyöntejä, sota vaan on sellaista.
Yksittäisiä "ylilyöntejä" aivan varmasta tapahtui ja tapahtuu kaikkialla, mutta se todellakin on eriasia kun järjestää tuhansien (ja tuhansien) ihmisten salaliitto, josta ei koskaan yksikään osallistujista jälkikäteen esitä mitään konkreettisia todisteita. Ulkopuoliset kylläkin aina arvelujaan! Usein salaliittoihin uskovat puhuvat oikeudesta, laillisuudesta, tms, mutta esittäessään omia "todisteita" näkyy se raja kulkevan aika alhaalla, ovat kuulleet, lukeneet, tms, puhumattakaan niistä "tieteellisistä tosiasioista"! Ne "faktat" laittavat joskus ihmettelemään onko peruskoulu jäänyt kesken? Ei mene "todisteet" läpi oikeudessa, joten siihen salaliittoporukkaan sitten voi liittää nekin tuomarit, yms!

Ei valitettavasti tullut aikanaa kiinnitettyä tarpeeksi huomiota kaikkiin vanhempien ihmisten kertomuksiin. Nyt on liian myöhäistä, oma isä satavauotiaana taitaa olla aivan viimeisiä siitä porukasta - ei jaksa enään puhua! Kaikki eivät todellakaan istuneet yhdessä poterossa, yhdellä rintamalla, eikä edes vain yhdessä maailmansodassa - se tuppaa unohtumaan nykynuorisolta, että vielä 1880-luvulla syntyneet isovanhemmat joutuivat käymään läpi koko Suomen synnyn, maailmansodat ja jopa keskinäisen kateuden ja katkeruuden sen jälkeen.

Tuli muuten mieleen, jotenkin tuntuu, että aikanaan tietämys Euroopan eri alueista oli suurempi kuin nykyään. Johtuukohan siitä, että akateemiset, taitelijat, varakkaat, seikkailijat, sotilashenkilöt, yms matkustivat maasta toiseen aika vapaasti? Usein opiskelivat tai asuivat Euroopan suurkaupungeissa, jne muutamia vuosia - jotakin, mikä näkyy nykyään olevan vain europarlamentikkojen harrastus! - LOL!
Laajenna
kauheamies1 01.02.2013 06:51
http://toinennakemys.wordpress.com/2...kidutusleirit/

Yhdessä ainoassa kidutuskeskuksessa on myönnetty 3500 uhria. YksinEnglannilla oli monia. Myös Mad nennenssorfista on tietoja. Mindenistä myös. Ranskalla oli omat kidutuskeskuksensa. US:n prosessien yhteydessä on paljastunut järjestelmällistä kidutusta. Ne on todennut esim. lääkärit, puolustusasianajajat ja tietty syytetyt. Mitään ei juuri salattu. Useat usalaiset asian nähneet ovat protestoineet ym. ym.
Laajenna
SerialSuicideBomber 01.02.2013 11:07
Täällä nyt olis jotain ostettavaa...

Hitler’s Toilet Is in New Jersey
http://www.tabletmag.com/jewish-news...m_medium=email
Laajenna
Sylttytehdas 03.02.2013 07:34
Lainaus: Martti_Kauppila kirjoitti: Näytä viesti Miten vanha mustavalkoinen dokumenttifiimi voi valehdella? Miten silminnäkijäkertomukset voivat valehdella? Vai kevyesti isketään. Eräs silminnäkijä kertoi tuossa dokumenttifilmissä, kuinka sakslainen sotilat otti vauvaa takajaloista kiini ja iski tämä seinään, jolloin pienokaisen aivot valuivat ulos. Vieressä ollut äiti sekosi. Olko vauva rikolinen? Joten oletko hyvä ja pidä vähän pienempää ääntä?
Miten silminnäkijäkertomukset voivat valehdella? Kysytkö tosissasi; eiköhän kaikki valehtelu ole enemmän tai vähemmän silminnäkijäkertomusta. http://simpsons.wikia.com/wiki/Helen_Lovejoy.
Laajenna
Sylttytehdas 03.02.2013 08:25
Lainaus: juha113 kirjoitti: Näytä viesti Sulla pitää olla faktaa ennen kun ulvot liittoutuneiden vangiksi jääneiden ss-natsien kidutuksista ei oletus riitä nää kiltit arjalaiset ei "luultavasti tehny edes käpäselle pahaa" VAI!
Opettele kirjoittamaan suomea.
Laajenna
Lisätietoa Yhteydenotto Lisää keskustelupalsta